lauantai 23.9.2017 | 01:17
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
la 27.8.2011 klo 06:00

Marjut Hirvikoskelle siirtolapuutarhapalsta tarjoaa kasvun ihmeitä

Kun Hirvikosket hankkivat siirtolapuutarhapalstan Tullimäeltä, Marjutia harmitti se, ettei pihassa ollut vanhaa, jäkälöitynyttä omenapuuta. Myöhemmin Marjut on kuitenkin kiintynyt mökkiinsä, ja hän on saanut myös kaipaamansa omenapuun. KP/JUHA SALLINEN

Outi Yli-Arvo KOKKOLA (KP)

Kulkuväylä orapihlaja-aidan keskellä muistuttaa porttia muutaman pitemmäksi jätetyn aitataimen ansiosta. Seuraavaksi vierailijan ottaa vastaan humalakaari. Vaikka Marjut Hirvikoski ei ensin lämmennyt lainkaan Kokkolan Tullimäen siirtolapuutarhassa sijaitsevalle palstalle, on hän kymmenen vuoden aikana muuttanut mielensä. – Olisi se kesälläkin ankeaa, jos ei olisi mitään paikkaa, johon mennä, Marjut pohtii. Siirtolapuutarhapalstan hankintaan Hirvikosket päätyivät vuonna 2001, kun puutarhanhoidosta kiinnostuneen Marjutin sormet syyhysivät multaan, eikä kerrostaloasunnossa kaikkia haaveita voinut toteuttaa. Ensin Marjut ja Heino Hirvikoski kävivät katsomassa mökkiä Ykspihlajassa, sen jälkeen Tullimäen siirtolapuutarhassa. – Minä en innostunut tästä paikasta ensin lainkaan. Mieheni puolestaan sanoi heti, että tämä se on, sillä esimerkiksi mökin perustukset olivat hyvässä kunnossa. Marjutia ei miellyttänyt mökin sisustus. Lisäksi hän olisi toivonut, että rakennuksessa olisi ollut puulattia. Pihalta puuttui myös se yksi asia, josta hän oli haaveillut. Vanha, jäkälöitynyt omenapuu. Hirvikosket nukkuivat yön yli, ja tekivät sitten myönteisen ostopäätöksen. Aika pian Marjutistakin alkoi tuntua, että kyllä mökistä puutarhoineen vielä hyvä tulee. He tekivät mökissä pintaremonttia, ja Marjut sisusti sen omannäköisekseen. – Tällaista pitsityyliä laitoin, sillä mielestäni se sopii tänne. Hirvikoskien mökin takka on ahkerassa käytössä. Heillä on Lestijärvellä metsäpalsta, josta he saavat puuta mielin määrin poltettavaksi. Lisäeristeitä Marjut ja Heino eivät ole mökkiinsä laittaneet. Kesällä rakennus pysyy helteistäkin huolimatta melko viileänä. – Takka on aivan ehdoton, ja siinä pidämme valkeaa usein. Emme tosin helteillä. Se on oikea tunnelmanluoja. Mökkiä ja puutarhaa he kunnostavat pikku hiljaa. Marjutin mukaan esimerkiksi terassi kaipaisi uutta laudoitusta ja maalia. Myös kuistia voisi Marjutin mielestä hieman leventää, jotta tilaa olisi enemmän liikkumiselle ja vaikkapa pöytäryhmälle. Alunperin mökki oli valkoinen ja pielilaudat ruskeat, mutta Hirvikosket maalasivat mökin siniseksi valkoisine pielilautoineen. – Aikoinaan täällä oli sääntö, että mökkien piti olla joko valkoisia tai punaisia. Se ei onneksi ole enää voimassa, koska on hauskaa, että täällä on erivärisiä mökkejä, pohtii Marjut. Puutarhaa Marjut ja Heino Hirvikoski ovat muuttaneet hyvinkin paljon. Mökin edellinen asukas oli pitänyt pihaa melko pitkälti hyötypuutarhakäytössä, mutta Marjut ja Heino ovat pienentäneet kasvimaata. – Meillä on aivan pieni kasvimaa. Sellainen, josta on pääasiassa vähän hupia. Nurmialaa on tarkoitus vähentää entisestään. – Ajatuksena on, että laajentaisimme kukkapenkkejä ja kivetysalueita, ja tekisimme polkuja sekä kujia. Jonkin verran puutarhan suunnittelulle ja laittamiselle antavat suuntaa siirtolapuutarhayhdistyksen säännöt. Alueella olisi esimerkiksi suotavaa, että siellä ei kasva liian korkeita puita. Pihalle istutettu korkea koivu voi varjostaa ikävästi naapureiden palstoja. Puutarhat on pidettävä myös siistissä kunnossa. Alussa ohjeistus aiheutti Marjutille hieman paineita, mutta nyttemmin hän on huomannut, ettei pihojen tarvitse kuitenkaan olla priimakunnossa. Siitä huolimatta Marjut muistuttaa, että siirtolapuutarhapalstan pitäminen ei ole helppoa. – Tällainen ei välttämättä sovi sellaiselle, joka haluaa vain makoilla auringossa. Puutarhasta on melko paljon työtä. Tätähän kutsutaan myös työsiirtolaksi. Marjutille työntäyteinen mökkeily sopii, sillä hänellä on tapana puuhastella koko ajan puutarhassa. – Se on jotenkin terapeuttista. Hirvikosket ovat sananmukaisesti mökkihöperöitä. Siirtolapuutarhapalstan lisäksi heillä on Sallassa mummonmökki, jossa ainoa nykyajan mukavuus on sähkö. Aika kuluukin siellä muun muassa vettä lähteeltä kanniskellen. Lapin-mökillään Hirvikosket käyvät noin kolme tai neljä kertaa vuodessa. Yksi käyntikerta ajoitetaan heinäkuun loppuun marjastuksen vuoksi, ja myös ruskaretki syksyisin kuuluu asiaan. Siirtolapuutarhapalstallekaan ei tule sähköä. Elintarvikkeita he säilyttävät kellarikuopassa. – Alkeellisuudessa on oma viehätyksensä. Ei ole kauaa, kun ihmiset ovat eläneet siten. Siirtolapuutarhassa Marjut Hirvikoskea viehättää myös se, että siellä hän pääsee kokemaan palan luontoa. Kaupunki ja naapurit ovat lähellä, mutta silti omalla palstalla on omaa rauhaa. Siirtolapuutarhassa hänen mielestään on hauska seurata puutarhan muuttumista eri vuodenaikoina. – Täällä näkee kasvun ihmeen ja luonnon sekä kukkien kauneuden, joista voi ammentaa hyvää oloa. Ja Marjutin kaipaamia omenapuita pihassa on nyt kolme.