perjantai 24.11.2017 | 16:55
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
ke 10.4.2013 klo 06:00

Kaunistelematta Oliverista

Tiina Ruotsala VAASA (KP)

Vaasan kaupunginteatterin suursatsaus Oliver! on perinteinen musikaali, joka kertoo kaunistelematta orvon Oliver-pojan tarinan. Ohjaaja Miika Muranen on uskollinen Charles Dickensin suosikkiromaaniin perustuvalle tarinalle ja tulee samalla todistaneeksi, että hyvä tarina ei parissa vuosisadassa rapistu. Valitettavasti kaikki ne kurjuudet ja kauheudet, jotka pieni poika joutuu elämänsä alkutaipaleella kohtaamaan, ovat tänäkin päivänä totta jossain päin maailmaa ja osittain myös meillä Suomessa. Jo alku on dramaattinen: Oliverin äiti saapuu köyhäintaloon viimeisillään raskaana ukkosen ja kaatosateen rummuttaessa yleisön korvia. Nyt ei kaunistella, mutta kärjistetään sekin edestä. Ei ole mukavaa köyhäintalossa, vastenmielinen johtajatar, Kirsi Asikainen, ja yhtä vastenmielinen vahtimestari Timo Luoma, pistävät rahoiksi ja myyvät Oliverin hautaustoimistoon apulaiseksi. Ja meno vain pahenee. Hautaustoimistossa pojan ainoa yösija on ruumisarkku ja ruokana koiralta ylijääneet tähteet. Oliver karkaa Lontooseen, tutustuu taskuvarkaisiin ja asettuu osaksi heidän yhteisöään. Vihdoinkin poika saa kunnolla syödäkseen ja lämpimän nukkumasijan, mutta jotain kertonee se, että iltakaakao on päässyt loppumaan, ja sen sijalle lapsille ja nuorille on tarjolla giniä. Taskuvarkaiden jengissä Oliver tutustuu heidän johtajaansa Faginiin, Allu Tuppurainen, sekä ilotyttö Nancyyn, Milla Kangas. Tie vie taskuvarkaaksi ja onnellisten sattumien kautta isoisän kotiin, josta Oliver vielä kerran pakotetaan takaisin rikollisten joukkoon. Musikaalin ikäsuositus on kahdeksan vuotta. Oma seuralainen ylitti ikärajan parilla vuodella, mutta pelkäsi aidosti niin dramaattisessa alussa kuin hurjassa lopussa. Oliver on koko perheen musikaali, ei millään muotoa lasten musikaali, vaikka se kertookin lapsesta ja lavalla nähdään yhteensä kymmenen lasta ja nuorta teatterin harrastajaa.

Runsasta rönsyilyä

Liisa Ikonen käyttää lavastuksessa kaikkia talon tarjoamia mahdollisuuksia ja sen rinnalla yhtä runsaana rönsyilee Anne Lasonpalon puvustus. Hurjan hieno on kokonaisuus. Pahimpia paikkoja, kuten hautaustoimistoa, pehmennetään herkullisella liioittelulla, tämän kamalammaksi väki ei voi oikeastaan muuttua. Köyhäintalon pariskunta Kirsi Asikainen ja Timo Luoma sekä hautaustoimiston omistajat Laura Hänninen ja Tommi Kekarainen irrottelevat kunnolla sydämettömien ja groteskien roolihahmojensa kustannuksella saaden yleisön nauramaan ääneen. Allu Tuppurainen tulkitsee hienosti taskuvarkaiden johtajaa, jolla on laittomasta ammatista huolimatta jäljellä jonkinsorttista tunne-elämääkin. Milla Kangas ilotyttö Nancyna on riipaiseva hahmo, jolle on helppo löytää vastineita nykyajastakin. Valitettavan moni nainen uskoo väkivaltaisen kumppaninsa ”rakkauteen” kohtalokkain seurauksin. Vaasan Oliverissa lavalla nähdään kaksoismiehitys. Keskiviikon päivänäytöksessä Oliverina loisti vasta kaksitoistavuotias Leevi Eemeli Mäki. Musikaali kertoo haaveista, selviytymisestä ja suuresta rohkeudesta, ja suurta rohkeutta on vaadittu myös Mäeltä tämän ottaessa näinkin vaativan roolin vastaan. Vaasan teatterissa lapsiin ja nuoriin on luotettu ja lopputulos on enemmän kuin hyvä. Elina Jakowlevan koreografia on täsmäsuunnattu ammattilaisille ja harrastajille ja lopputulos näkyy varsinkin joukkokohtauksissa liikekielen rentoutena. Lionel Bartin musiikki on tarttuvaa ja helppoa musikaaliviihdettä. Erityisesti on mainittava Allu Tuppuraisen ja Milla Kankaan soolot. Vaikka Tuppuraisella ei ole oopperalaulajan saatikka tangolaulajan ääntä, hänen tulkintansa Faginin Tilanteen tarkistuksesta on vailla vertaa vuoropuheluineen kapellimestarina ja bändin kanssa. Kapellimestari Sauli Perälä luotsaa hienosti montussa soittavan 9-miehisen bändinsä. Valitettavasti äänentoisto ja tekniikka eivät ainakaan torstaina olleet kohdillaan, vaan erityisesti ensimmäisellä puoliajalla ääni puuroutui pahasti ja välillä musiikki jyräsi laulajat alleen niin, ettei Heikki Salon oivallisesta tekstistä päässyt nauttimaan lainkaan.