perjantai 28.4.2017 | 15:14
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24
ke 17.9.2014 klo 06:00

Liulian matkassa tuonpuoleisen äärellä

Marjatta Hietaniemi HELSINKI Marita Liulia: Golden Silence. Galleria Bronda, Annankatu 16, Helsinki. Avoinna 15.10. saakka.

Marita Liulia tunnetaan näyttelyistä, joissa on yhdistetty valokuvaa ja maalauksia, joskus jopa esineitä. Niin tässäkin näyttelyssä. Uutena aluevaltauksena ovat laserleikatusta teräksestä valmistetut pöydät, joille taiteilija on asettanut New Yorkista löytämänsä kallonmuotoiset kiinalaiset posliinipankit. 1600-luvulta peräisin olevat vanitas-asetelmien kallot ja luut toimivat kuolevaisuuden ja katoavaisuuden symboleina. Myöhemminkin kalloja on esiintynyt kuvataiteessa, kuten esimerkiksi Magnus Enckellin hiilipiirroksessa Poika ja kallo. 2000-luvun alussa näin Milanossa Nicola Bollan Swarowskin kristalleilla päällystetyn kallon. Vielä ylellisemmäksi kallon kohotti brittitaiteilija Damien Hirst, joka päällysti kallonsa 160000 timantilla ja nettosi siitä 100 miljoonaa puntaa. Ars Fennica -voittaja 2011 Anssi Kasitonni teki kallosta pahvisen kultamaalilla värjätyn version. Marita Liulian kullanvärisiksi maalatut kallot ovat velkaa vanitas-asetelmille, mutta vielä enemmän niillä on yhteyksiä nykymuotiin. 2010 Liulia näki Metropolitanin museossa New Yorkissa puoli vuotta aiemmin itsemurhan tehneen brittisuunnittelija Alexander Mcqueenin retrospektiivisen näyttelyn. – Tämä suunnittelija lanseerasi kallot kaikkialle vaatteista asusteisiin, parfyymeihin ja koruihin. Näyttely teki minuun tosi suuren vaikutuksen. Ymmärsin, että tätä kautta pääkallot koristeaiheina levisivät lännestä itään. Kaikkein eniten innoissaan pääkalloista olivat nuoret, Liulia kertoo. Siksi ei ole lainkaan yllättävää, että taiteilija kuvasi kallopankkinsa nuorten kasvojen kanssa. Nuoret suhtautuvat kuoleman symboleihin entistä ennakkoluulottomammin. Nykyisessä nopeatempoisessa maailmassa kuolema tuntuu olevan nuoria lähempänä kuin koskaan ennen lääketieteen huimista edistysaskelista huolimatta. Näyttelyn nimi Golden Silence, kultainen hiljaisuus, viittaa myös kuolemaan ja sen takaiseen hiljaisuuteen. Myös näyttelyssä olevat maalaukset liikkuvat tuonpuoleisen rajapinnalla. Kuolemaan näyttäisivät viittaavan myös monien maalausten pinnalla lähes kolmiulotteisina työntyvät tummat, laavalla maalatut kuviot, ikään kuin kuoleman merkit. Mitä muuta värikylläinen Ruska on kuin kuoleman esiaste? Oma suosikkini, Taivaantemppeli, näyttäisi olevan irti maasta. Maalauksessa on käytetty kultavärin lisäksi käytetty myös hopeaa, joka näyttäisi työntyvän yhä selvemmin esille Marita Liulian maalauksissa. – Olisin tuonut niitä enemmänkin esille, mutta näyttelyyn ei mahtunut. Ensi kesänä niitä nähdään Heinolan museossa ja Jyväskylän taidemuseossa, taiteilija sanoo. Ennen sitä, 24. - 26.10. nähdään Marita Liulian ja kumppaneiden eli Ima Iduozeen, Minna Tervamäen ja Tomas Djupsjöbackan Swan Song Aleksanterin teatterissa Helsingissä.