lauantai 25.3.2017 | 17:29
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
UUTINEN | KP24
ke 14.9.2016 klo 06:00

Tangossa häivähdys paratiisia

Tango Suomi. Ohjaus ja käsikirjoitus Gabriela Aparici. Kuvaus Osvaldo Ponce, Antti Pohjola, Pasi Rytkönen. 80 min. K7. CREAAR 2016. Ennakkoesitys Rex Kokkola 11.9. Maailmanensi-ilta Tampereen Maailmantango-festivaali 17.9. Rakkautta & Anarkiaa -festivaali Helsingissä 19.9. * * * Hannu Björkbacka Suomalainen mies ei paljon puhu – ainakaan tuntemattomalle naiselle. Tango sallii kontaktin. Sanana se merkitseekin kosketusta. Ja kun laulussa on romanttiset sanat, ei muuta tarvita. Se on siinä. Satumaa voisi hyvin olla Suomen toinen kansallislaulu. Tai virsi – sen sanoissa ja poljennossa on pyhän kosketus. Kukaan ei tee sellaisia tangoja kuin Unto Mononen. Hän vuodatti niihin surkean elämänsä. Ja vaikka solisti lavalla vaikertaakin rakkaudesta ja yksinäisyydestä, me tanssimme tässä juuri nyt kahdestaan. Lapsena mökkitiellä autoradiosta soinut tango kuulosti marssimusiikilta, aikansa eläneeltä ja tylsältä. Vasta aikuisena huomataan tangon vivahteet – jopa leikillisyys. Tango on koko elämä. Sitä tanssittiin, kun puoliso vielä eli. Kun häntä ei ole, tango on täynnä haikeutta. Tangossa on häivähdys paratiisista. Tämän kaiken opin argentiinalaisen Gabriela Aparicin dokumentista Tango Suomi. Ohjaaja innostui suomitangosta – musiikista, laulusta, tanssista – Kaurismäkien elokuvien kautta. Mika Kaurismäen lisäksi Aparici haastattelee M.A. Nummista ja muita muusikkoja, Johanna Juholaa ja Tuomari Nurmiota. Kuullaan myös kokkolalaisen tanssinopettaja Vesa Witickin mielipide argentiinalaisen ja suomalaisen tangon eroista. Musiikkiohjelma Café Tropicalin toimittaja Telle Virtanen avaa suomalaisen tanssilavakulttuurin tarkkaan säädeltyjä rituaaleja. Kun valinta "lehmärivistä" oli tehty, piti noudattaa etikettiä ja tanssia kaksi kappaletta peräkkäin. Sota-ajan tangoissa rintamalla oloa ei tuoda esille. Suomalaiset tunnistavat tilanteen vieläkin, ja sen synnyttämän kaipauksen. Argentiinassa ikänsä asunut Pertti Mustonen taustoittaa muistuttamalla, että toisin kuin muissa sodasta kärsineissä maissa, vain Suomessa oli tanssikielto. Kälviäläinen Lauri Tuomi-Nikula keventää. Hän kertoo parodiatangon pitkästä perinteestä. Panama Orkesterin esittämä Heimo Anttiroikon sävellys Tango tangosta tuo mieleen Vesa-Matti Loirin ikivihreät Vie minut minne tahdot ja Lankon tanko. Tangon voi siis rutistaa henkihieveriin, jos on hyvä tarkoitus antaa tekohengitystä. Kuulostaa hölmölöisten hommalta lähteä Argentiinasta, tangon kodista, etsimään sitä Suomesta. Aparicin dokumenttiin kuitenkin tarvittiin kaksi. Elokuvasta tuli argentiinalaissuomalainen paritango. Voimme nähdä siinä itsemme eksotiikan linssin läpi. Ja siitä keksijämaa löytää juurensa uudelleen suomalaisittain suodatettuna. Buenos Airesissa muusikko tapailee Satumaata bandoneonilla. Samaan perinnesoittimeen vaihtaa myös rockbändin kitaristi Jimi Hendrixin kuva T-paidassaan uutta argentiinalaista tangoa etsiessään. Suomalaispanoksen asiantuntijoiden puhuviin päihin tuovat Markus Allanin säestyksetön laulu ja Elina Lajusen tanssiesityksen keskenään tangoavat miehet. Värikkäin kotijoukoissa on Johanna Juholan pitelemätön Reaktori-kokoonpano. Kun vielä Reijo Porkan mustavalkoiset lavatanssikuvat vievät perimmäisten tangokysymysten äärelle, poukkoilee 80-minuutin Tango Suomi aiheillaan liikaakin. Gabriela Aparici teki filminsä pienellä budjetilla. Kuvatekninen laatu vaihtelee. Kokkolan-esitykseen tekstitys onnistui vain englanniksi ja siinäkin oli puutteita. Suomalaisen tuottajatahon olisi luullut korjaavan virheet haastateltavien nimissä. Kokkolaa dokumentissa edustavat talvisen metsän koivut vilahtavat autonikkunasta arkisesti vinossa. Silti Tango Suomi sykähdyttää, jopa tanssitaidotonta. Vastustamatonta dokumenttia voi parhaiten kuvailla Andy Warholia mukaillen: Kuvaus on huono, valaistus on huono, mutta argentiinalaissuomalainen tango – se on niin kaunista!