lauantai 18.11.2017 | 01:03
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
ke 7.12.2016 klo 09:29

Saila Suominen opiskelee aikuisiällä lääkäriksi

–¿Töissä aion olla mahdollisimman pitkään, kertoo lääkäriksi reilun neljän vuoden päästä valmistuva 48-vuotias Saila Suominen. Oulussa opiskeleva Suominen piipahti Kokkolassa ollessaan vanhassa lukioaikaisessa kotiluokassaan. Kuva: Maria Store
Saila Suomisen vuosikurssilla Oulun yliopiston lääketieteellisessä on 200 opiskelijaa, kun myös hammaslääketieteen opiskelijat lasketaan mukaan. Vähemmistön muodostavat ne, jotka ovat päässeet opiskelemaan lääketiedettä suoraan lukiosta. Suominen muodostaa tämän vähemmistön sisällä vielä oman vähemmistönsä. 48-vuotias Suominen kirjoitti toissa keväänä ylioppilaaksi Kokkolan aikuislukiosta ja opiskelee nyt ensimmäistä yliopistotutkintoaan. – Meillä on opiskelijoiden joukossa muun muassa muiden alojen tohtoreita ja diplomi-insinöörejä, jotka nyt opiskelevat toista yliopistotutkintoaan. Olen vuosikurssini vanhin, mutta minulla on siis opiskelukokemusten puolesta enemmän yhteistä nuorten ylioppilaiden kanssa kuin ikähaitarin vanhemman pään opiskelijoiden kanssa, hän toteaa naurahtaen.
Suominen päätti
nuorena, että ei hae lukioon eikä siten myöskään korkeakouluun opiskelemaan. Myöhemmin, pojan suunnitellessa opintojaan, hän heräsi ajattelemaan asiaan uudelleen. Suominen päätti suorittaa ylioppilastutkinnon. – Sen jälkeen oli selvää, että haen myös yliopistoon. Lääkäri ei ole ollut haaveammatti. Hain sinne lähinnä siksi, että työllistymismahdollisuudet ovat minun ikäiselläni alalla hyvät. Suominen haki lääketieteelliseen jo toisena lukiovuotenaan. Silloin hän jäi parin pisteen päähän. – Pääsykoe meni aika lailla samoin toisellakin kerralla, mutta hyvän ylioppilastodistuksen ansiosta sain muutaman pisteen lisää ja pääsin sisään. Suomisen tuloksena ylioppilaskirjoituksista oli viisi laudaturia ja kaksi eximiaa. Lisäksi hän sai Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön tuhannen euron stipendin, joka jaetaan pitkän matematiikan erinomaisesti kirjoittaneille ylioppilaille. – Se oli kiva saada. Matematiikka olikin Suomisen suosikkiaine lukiossa. – Jos en olisi nyt päässyt lääkikseen, en olisi hakenut sinne uudestaan, vaan olisin lähtenyt opiskelemaan matematiikkaa.
Oma riittämättömyyden
tunne on tullut tutuksi, toteaa Suominen opiskelukokemuksistaan lääketieteen parissa. – Koskaan ei voi nojata rennosti taakse ja todeta, että nyt osaan tämän. Yksi ihminen ei voi millään hallita kaikkea tätä tietoa täydellisesti. Yliopistolla päivät saattavat alkaa kahdeksalta ja päättyä viideltä. Sen jälkeen opiskelu vie Suomisen kaiken vapaa-ajan. – Opiskelen niin paljon kun ehdin. Jokaiseen tenttiin valmistautuessa toivon kuitenkin, että olisi vielä viikko aikaa. Oma jaksaminen täytyy kuitenkin pitää mielessä. Täällä olisi helppo vetää itsensä piippuun. Erityisen rankka vaihe opiskeluissa oli viime vuonna syksyllä. Silloin Suominen jakoi turhautumistaan opiskelijoiden yhteisessä Facebook-ryhmässä. – Kirjoitin sinne, että ”Hain lääkikseen, mutta päädyin helvettiin”. Ne olivat sen viikon tunnelmat. Opiskelumäärä tuntui mahdottomalta, siltä että ei siitä voi selvitä. Sen jälkeen on onneksi ollut edes vähän helpompaa. Suominen kehuu opiskelijoiden ja opettajien yhteishenkeä. Kaikki tulevat hyvin toimeen ja kaikkien kanssa voi jutella. – Kaikilla luennoilla ei olisi pakko käydä, ne voi kuunnella myös etänä. Käyn kuitenkin luennoilla, koska siinä on mukana sosiaalinen aspekti. On mukava nähdä muita, jotka painiskelevat samojen asioiden kanssa.
Oulussa Suominen
asuu neljän naisen solussa. – Elän oikeaa opiskelijaelämää. Opintolainalla ja edullisesti asumalla. Olen osallistunut opiskelijarientoihinkin. Soluasumista Suominen on pitänyt mieluisana. Sitä kautta hän on tutustunut moneen ihmiseen, jonka kanssa ei olisi muuten tullut tekemisiin. – Minulla on ollut myös ulkomaalaisia kämppäkavereita ja se on ollut erittäin mielenkiintoista. Kuin kävisi matkustamassa, mutta ei tarvitse astua omasta kodista ulos. Kesäksi Suominen toivoo löytävänsä kesätöitä terveydenhoitoalalta. – Pätevyyttä minulla ei vielä ole mihinkään, mutta haluaisin tehdä jotain, missä pääsisin jo vähän tutustumaan tulevaan työympäristöön. Keväällä Suominen saa lääketieteen kandidaatin arvonimen ja syksyllä hän siirtyy opinnoissa kliiniseen vaiheeseen, mikä tarkoittaa samalla opiskelun siirtymistä lääketieteellisestä tiedekunnasta pääosin Oulun yliopistollisen sairaalan puolelle. – Sinne suuntaan uteliain mielin. Olen nyt jo tottunut tähän prekliinisen vaiheen opiskeluun ja ensi syksynä edessä on taas uusi askel.
Maria Store