lauantai 23.9.2017 | 01:15
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
#
la 30.7.2016 klo 06:00 0

Selänne: Viimeistä viedään

Arjan kesälomaviikkoa nimittäin. Maanantaina minä jään lomalle, jos opiskelua ja marjojen keräämistä ja keittämistä voi sellaiseksi sanoa ja Arja palaa töihin. Tervetuloa.

Päätoimittajamme ei ole ainoa, joka palaa työmaalleen elokuun alussa. Seisahtuneen heinäkuun jälkeen arki lähtee rullaamaan hitaasti, mutta varmasti lähes kaikkialla. Se helpottaa meitä lehtityön tekijöitäkin, sillä heinäkuussa on turha tavoitella minkään viraston tai hallinnon edustajia. Ne ovat kaikki laiturin nokassa ongella.

Sanotaan, että lomalta paluu ahdistaa ja luo stressiä. Onko näin? Jos lomalta palaaminen tuntuisi hankalalta, kysyisin itseltäni missä vika? Käynnistysongelmat kuuluvat asiaan, mutta jos töihin paluu tuntuu ylipääsemättömältä, elämänmuutoksen harkinta lienee paikallaan. Alan vaihto, opiskelu tai kenties uusi pöytäliina työpaikan kahvioon? Ei sen aina niin kauhean dramaattista tarvitse olla.

Työ on suuri osa arkeamme, ainakin niiden joilla sitä on, joten eikö sen pitäisi olla ainakin jollain tapaa mukavaa. Parhaimmillaan se on innostavaa ja tempaa tekijänsä mukaansa luomaan jotain uutta.

Älkää naurako, sillä varmasti kaikista töistä jotain hyvää löytyy kun sitä katsoo oikeasta kulmasta.

Työttömien arjessa ongelmat pyörinevät nekin työn ympärillä, nimittäin siinä, mistä sitä löytyisi.

Perjantaiaamuna radiossa kerrottiin, miten monet poliisit harkitsevat tällä hetkellä alan vaihtoa, peräti 300 Suomen 7 400 poliisista. Epävarmuuden syyksi arvellaan poliisihallinnossa tehtyjä organisaatiomuutoksia ja säästötoimenpiteitä.

Hoitoalalla ongelma on vielä isompi. Helsingin Sanomat uutisoi kesäkuun alussa, että lähi-ja perushoitajista peräti 70 prosenttia on harkinnut alanvaihtoa. Tämän ilmiön taustalla arvellaan olevan ikääntyvien määrän kasvu ja se, että hoidettavat ovat yhä useammin monisairaita ja raskashoitoisia. Kyseisen uutisen mukaan henkilöstömäärä ei korreloi hoidettavuuden määrän kanssa.

Henkilökohtaisesti en oikein jaksa uskoa tuohon perusteluun, sillä hoitajat ovat mielestäni yksi ahkerimmista ja pyyteettömimmistä ammattiryhmistä, mitä tunnen. Tai ehkä kamelin selkä on vihdoin katkennut, eikä se jaksa enää kantaa yhtään enempää.

Minulla ei ole tähän asiaan tarjolla viisasten kiveä, mutta ehkä tämä kirjoitus kirvoittaa jonkun työnantajan päähän jonkin uuden ja mullistavan ajatuksen, jolla työelämä saadaan maistumaan kaikille. Sillä mikään ei ole niin hauska katsella kuin ihminen, joka pitää työstään ja on ylpeä siitä (No, ehkä naurava vauva voi olla vielä hauskempi).

Siis, tervetuloa töihin ihan jokainen. Tehkää työpäivästänne hyvä ja innostukaa siitä mitä teette. Minä palaan sorvin ääreen reilun viikon kuluttua ja puhkun ja puhisen jo nyt uusia ideoita.

Alaa olen minäkin joskus vaihtanut, nimittäin lähihoitajasta toimittajaksi.

Satu Kangas-

Viljamäki

Julkaisemme kommentit tarkistuksen jälkeen nimimerkillä tai nimellä. Käytämme nimimerkkiä, mikäli se on syötetty. Tarvitsemme nimen toimituksen käyttöön kommentin julkaisemiseksi.