maanantai 20.2.2017 | 01:43
SÄÄ
KOKKOLA
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
#
UUTINEN | KP24
la 26.11.2016 klo 06:00 0

RUSK tuo valoa syksyn pimeyteen

ISO RUSK Pietarsaaren Schaumansalissa 23.11. Pietarsaaren Sinfonietan orkesteriakatemia, joht. Tuomas Djupsjöbacka. Solisti Hervé Joulain, käyrätorvi.

Anneli Carlson-Suojoki

RUSK-festivaali tuli Pietarsaareen nyt jo neljättä kertaa valaisemaan marraskuun kaamosta ja tuoden mukanaan myös tuttuja solisteja. Varsinainen avajaiskonsertti oli torstaina, joten keskiviikon ISO RUSK-konserttia voinee pitää eräänlaisena varaslähtönä. Konsertissa esiintyi teos teokselta kokoaan kasvattanut, niin ammattimuusikoista kuin oppilaista koostuva Pietarsaaren Sinfonietta, ja tahtipuikkoa piteli Tomas Djupsjöbacka, joka tunnetaan ainakin vielä toistaiseksi paremmin Meta4-yhtyeen sellistinä. Konserttiohjelmaksi oli valittu - ilmeisen tietoisesti - yksinomaan valoisaa ja hyväntuulista musiikkia, mikä taatusti tuli tarpeeseen.

Johann Sebastian Bachin Brandenburgilainen konsertto nro 3 G-duuri voi ehkä olla lähes puhkisoitettu, mutta sen toisen osan ainoastaan parin soinnun mittainen kesto tarjosi kuitenkin hykerryttävän mahdollisuuden korvata kyseinen osa Jukka Tiensuun, festivaalin teemasäveltäjän, teoksella Brandi. Miten hyvin tämä hidas ja mietiskelevä, elegisiä vivahteita sisältävä musiikki sulautuikaan Bachin nopeitten svengiosien väliin antaen kokonaisuudelle aivan uutta ilmettä ja tuoreutta! Yhdestätoista muusikosta - Djupsjöbacka sellon varressa johtaen - koostuva orkesteri soitti ryhdikkäästi asenteella, että tässä ei nyt ole tärkeintä perille pääseminen, vaan itse matka.

Käyrätorvi ei ole soitin kaikkein helpoimmasta päästä, mitä on kuitenkin vaikea uskoa kun kuulee Hervé Joulainin soittoa. Mozartin Käyrätorvikonsertossa nro 4 Es-duuri K 495 se soi puhtaasti ja pehmeäsointisesti, piirsi kauniita kaaria hitaan osan legatoissa ja esitteli finaalin kadenssissa suvereeniin tyyliin instrumenttinsa sointitehoja kuitenkaan turhia temppuilematta. Pirteän oransseissa kengissään johtanut Djupsjöbacka johti runsaan parikymmenhenkisen orkesterin hyvärytmiseen ja napakkatempoiseen soittoon.

Kukapa pystyisi vastustamaan Felix Mendelssohnin runsaan 20 vuoden iässä säveltämän Italialaisen sinfonian nro 4 ensiosan aurinkoista elämänmyönteisyyttä ja tarttuvaa innostusta? Orkesteri oli täysillä hengessä mukana päästäen romanttiset ja laulavat melodiat kukkimaan monivärisinä. Dynaamiset vaihtelut ja fraasien tarkat pianissimolopetukset olivat ilmeisen lyhyestä harjoitusajasta huolimatta hiottuja, ja finaalin forteissa oli iskevyyttä. Puhaltajat saivat uurastaa varsinkin väliosissa, ja myös nuoret kornistit voivat olla suoritukseensa oikein tyytyväisiä.

Tukenaan oivasti johtaneella Tomas Djupsjöbackalla oli konserttimestari Kreeta-Maria Kentala, jonka osuutta varsinkaan Bachin konsertossa ei sovi jättää korostamatta.

Julkaisemme kommentit tarkistuksen jälkeen nimimerkillä tai nimellä. Käytämme nimimerkkiä, mikäli se on syötetty. Tarvitsemme nimen toimituksen käyttöön kommentin julkaisemiseksi.


Kommentit