sunnuntai 20.8.2017 | 06:49
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
#
ma 8.5.2017 klo 06:00 0

Musta poikaystävä kylässä

Get Out. Ohjaus ja käsikirjoitus Jordan Peele. Kuvaus Toby Oliver. Pääosissa Daniel Kaluuya, Allison Williams, Catherine Keener, Caleb Landry Jones. 104 min. K16. Universal 2017. Kinokulma, Oulainen. Kinocity, Pietarsaari. Rex, Kokkola.

* * * *

Hannu Björkbacka

Koomikkona ja näyttelijänä tunnetun Jordan Peelen ensiohjaus on kauhumysteeri, romanttinen komedia ja kaverikertomus samassa piukassa paketissa. Pohjimmiltaan Get Out on sysimusta satiiri rotujen kohtaamisesta – tai kohtaamattomuudesta – valistuneessa, valkoisessa Amerikassa.

Daniel Kaluuyan esittää valokuvaajaa, jonka tyttöystävä (Allison Williams) vie ensi kertaa näytille. Kutkuttavassa tilanteessa on lisäkierre. Rosen aiemmat sulhaset ovat olleet valkoisia. Tyttö ei ole tuntenut tarpeelliseksi mainita vanhemmilleen, että heidän potentiaalinen ihannevävynsä on musta. Ja miksi olisikaan? Suku asuu Alabamassa, syvässä etelässä, mutta äveriäät ja korkeasti koulutetut psykiatri-äiti ja neurokirurgi-isä ovat valveutuneita ihmisiä.

Jordan Peelen äiti on valkoinen ja isä musta. Käsikirjoittaja-ohjaajan omat kokemukset antavat varmasti ”värinsä” Get Outin äärimmäisyyksiin kärjistyvälle leikittelylle. Ennakkoluuloilla ja sivistyksen ohuella kuorella pelaava elokuva on parhaimmillaan puhdasverisenä, mutta lajia uudistavana kauhujuttuna. Useasti filmattujen Ihmispaholaisten (1956, 1978, 1993, 2007) ulkoavaruudesta saapuneet alienit ja Teksasin moottorisahamurhien (1974) hirviöt on korvattu naapurin mukavalta vaikuttavalla, paremman väen perheellä.

Upea Catherine Keener luo hienovaraisesti hypnoottisen kylmäävän matriarkan. Caleb Landry Jones perheen mustana lampaana herättää katsojan odotukset. Lopun kehittelyissään rooli ei täysin hyödynnä taitavaksi tiedetyn nuoren näyttelijän potentiaalia.

Get Out ei ole syntynyt klassikoksi. Vainoharhaisuuden ja salaliittoteorioiden kynnyksillä kuljetaan onnistuneesti, mutta suoraviivainen loppuratkaisu ja televisiokerrontamaiset oikopolut verottavat muuten raikasta elokuvaa. Mainio ja yllättävä Get Out tyytyy samaan nautittavaan nokkeluuteen kuin parhaat jaksot tv-sarjoista Hämärän rajamailla tai Hitchcock esittää.

Toteutuksen linjakas, mutta konstailematon kepeys tuo mieleen Michael ”Westworld” Crichtonin kekseliäät 1980-luvun vaihteen teokset, kuten Kooman (1978). Idealtaan Peelen filmi muistuttaa myös Brian Yuznan Societyä (1989) menemättä kuitenkaan yhtä oksettavan överiksi. Get Outin fantasiat on toteutettu hyvällä maulla ja tyylillä.

Daniel Kaluuyan ja LilRel Howeryn buddy-kohtaukset ovat filmin hauskin ja samalla tarpeettomin osuus. Ne pohjustavat pöytien ympärikääntämistä lopussa. Peele tekee kompromisseja keventääkseen, kuin varmistaakseen, ettei elokuvaa otettaisi liian vakavasti. Ratkaisu voi silti olla tarkoituksenmukainen. Lajityypin puitteissa pitäytyminen varmistaa, että Get Out tavoittaa nekin valkoiset teinipojat, jotka eivät ehkä hakeutuisi tärkeiden Oscar-elokuvien, 12 Years a Slaven tai Moonlightin, ääreen samaistumaan erilaisuuden kokemukselle.

Kaluuya on erinomainen päähenkilö Chris. Hänelle on ainoana annettu komedian ja jännityksen ohella koskettava, visuaalisestikin pätevästi toteutettu taustatarina. Palvelijaa näyttelevä Betty Gabriel ja leskirouvan lelua esittävä Lakeith Stanfield jäävät myös mieleen. Gabriel loistaa lähikuvassa, kun pohjaan painetut tunteet pyrkivät pintaan. Stanfield antaa Chrisille parhaan mahdollisen ohjeen, kehottaessaan vävykokelasta häipymään.

Julkaisemme kommentit tarkistuksen jälkeen nimimerkillä tai nimellä. Käytämme nimimerkkiä, mikäli se on syötetty. Tarvitsemme nimen toimituksen käyttöön kommentin julkaisemiseksi.