torstai 22.6.2017 | 17:20
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
su 28.5.2017 klo 06:00 0

Piraattien väljähtynyt paraati

Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge. Ohjaus Joachim Rønning ja Espen Sandberg. Jeff Nathanson ja Terry Rossio. Kuvaus Paul Cameron. Pääosissa Johnny Depp, Javier Bardem, Kaya Scodelario, Brenton Thwaites. K12. 129 min. Walt Disney 2017. Rex, Kokkola, Kinocity, Pietarsaari. Kinokulma, Oulainen.

* *

Hannu Björkbacka

Pirates of the Caribbean: Salazar’s Revenge näyttää, ettei menestynyt elokuvasarja parane pitkittämällä. Tutuksi käynyt merirosvoseikkailu seilaa jo pohjamudissa. Näkemäni 3D-version rauhaton efektimyrsky ja pauhaava musiikki puhalsivat voimattomasti tarinan riekaleiksi repeytyneisiin purjeisiin.

Kahdeksan vuotta Renny Harlinin flopanneen Kurkunleikkaajien saaren (1995) jälkeen merirosvoromantiikka teki paluun valkokankaalle ensimmäisessä Pirates of the Caribbeanissa Mustan helmen kirous (2003). Ohjaajana Gore Verbinski lainasi klassikoilta, kuten Karmiininpunainen merirosvo (1952), ja lisäsi keitokseen omat, makoisat päivitysmausteensa. Kuolleen miehen kirstu (2006) oli ykkösen tähteistä kursittu tilkkutäkki, jossa kekseliäs kerronta jäi mahtitehosteiden ja toimintamelskeen jalkoihin. Maailman laidalla (2007) lähes hylkäsi juonen piraattien kokoontumisesta kohkanneessa kolmituntisessa. Vierailla vesillä (2011) vähän petrasi jäntevämmällä tarinalla. Ruoriin vaihtuneen Rob Marshallin ohjaus olikin koko Caribbean-sarjan lyhin.

Uutuus Salazar’s Revenge - tekonimeä Dead Men Tell No Tales ei ikävä kyllä säilytetty - paljastaa Vierailla vesillä tapahtuneen ryhtiliikkeen onnenkantamoiseksi. Toivoisiko suomalaisille elokuvantekijöille kansainvälisiä mahdollisuuksia? Ainakin Caribbeaniin tarttuneet norjalaiset Joachim Rønning ja Espen Sandberg ampuvat kanuunoillaan altaan omat puujalkansa, vanhan sotalaivan seulaksi ja onnistuvat vielä ohjaamaan sen karille. Valitettavasti ei pysyvästi. Sandbergin työlistalle on merkitty kuudeskin osa sarjaan, joka edelleen kerää isoja yleisöjä Suomessa ja Kokkolassakin.

Ensimmäisessä osassa säkenöineestä linjakkaasta ja vauhdikkaasta seikkailusta on viitosessa enää pirstat ja karstat jäljellä. Norjalaisten tehostemättöorgioissa tarina karkaa vapaaehtoisesti lankulle. Hahmotkin ovat haalistuneet, kun niitä on vedetty liian monta kertaa kölin ali. Ehkä metodina tekijöillä on ollut se vanha huh-hah-hei-ja-rommia-pullo? Niin juosten kustulta elokuva näyttää huolimatta kaikesta synkästä ja kummallisen studiomaisesta digiloistostaan.

Haamuna elelevä merirosvo Salazar (Javier Bardem) halajaa maagisia voimia omaavaa ”kolmikärkeä”. Sen perässä ovat kaikki muutkin enemmän tai vähemmän epäselvistä syistä. Tökkimäväline ratkaisisi kaiken muun, mutta ei tämän elokuvan ongelmaa. Meillä olisi sopiva nimi himoitulle taikavaltikalle – atrain - mutta jostain syystä kautta koko elokuvan tekstitys puhuu tylsästi ”kolmikärjestä”. Viimein merenpohjasta ilmestyessään se on pettymys, kaikkivoipainen kun ei lopulta olekaan mitään erityistä.

Käsikirjoitus, jos sitä on tai siitä voi jotakin elokuvasta päätellä, on yhtä ruokkoamaton ja onnahteleva kuin Jack Sparrow ja hänen piraattiretkueensa. Sattumanvaraisen sekametelin keskellä vuoropuhelu usein toistaa sitä, mikä näytetään, ja selittää, mitä on jo tapahtunut.

Kapteeni Jack Sparrow (Johnny Depp) esitellään mahtipontisessa, koko ajan hölmömmäksi kasvavassa kohtauksessa, joka väkinäisessä hauskuudessaan syöksyy pohjaan kuin ankkuri ja vetää mukanaan koko elokuvan. Depp on paljastunut ei-niin-mukavaksi mieheksi yksityiselämässään. Hänen imagonsa on kärsinyt inflaation, jota viime vuosien harvat hyvät roolivalinnat eivät ole kirkastaneet. Alun perin radikaalilta vaikuttanut merirosvotulkinta on väsynyt laiskaksi vitsiksi. Kuvaavaa, että loppukohtauksissa Sparrow unohtuu kuvan laidoille.

Salazarina Javier Bardem on huikea näky. Hän ei tässäkään suostu jäämään efektien jalkoihin. Digimaskin alta aistii tuntevan ihmisen ja väkivahvan näyttelijän. Kapteeni Barbossan ilmeinen hyvästijättö tapahtuu vaikuttavassa kuvassa, mutta sekään ei olisi mitään ilman Geoffrey Rushin taiteilijapersoonaa.

Orlando Bloomilla (Will Turner) ja Keira Knightleyllä (Elizabeth Swann) on nyt vain pistäytymisroolit. Aiemmin sarjaa kannatellut rakkaustarina kutistetaan Humisevaa harjua muistuttavaksi pikatreffiksi. Turnerin poikaa esittää prinssimäinen, mutta kalvakka Brenton ”The Giver” Thwaites, joka ei näytä millään saavan tai onnistuvan tekemään muistettavaa roolia.

Harmistus on suuri. Salazar’s Revenge alkaa lupaavasti isäänsä etsivästä pojasta, kuten parhaat merirosvokertomukset, sellaiset kuin Stevensonin Aarresaari tai Langin Kätketty aarre (1955), mutta aihe hautautuu yleisen kaaoksen alle.

Hyvin merirosvous sopii toki tytöille ja naisillekin, kuten Tourneurin Merirosvojen kuningattaressa (1951). Eikä Geena Davis huono ollut Kurkunleikkaajissa, vaikka Rennyn elokuva upposikin alta. Piristävintä Salazar’s Revengessä on Kaya ”Labyrintti” Scodelario. Tosin hänen noidaksi luultu tiedenaisensa kärsii heikosta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta – niin kuin kaikki muukin Pirates of the Caribbean vitosessa.

Julkaisemme kommentit tarkistuksen jälkeen nimimerkillä tai nimellä. Käytämme nimimerkkiä, mikäli se on syötetty. Tarvitsemme nimen toimituksen käyttöön kommentin julkaisemiseksi.


Kommentit