keskiviikko 26.7.2017 | 21:51
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
#
ma 17.7.2017 klo 06:00 0

Apinakalypsi – suuri pakoretki

Sota apinoiden planeetasta (War for the Planet of the Apes). Ohjaus Matt Reeves. Käsikirjoitus Mark Bomback ja Matt Reeves Pierre Boullen alkuperäisromaanista. Kuvaus Michael Seresin. Pääosissa Andy Serkis, Woody Harrelson, Steve Zahn. 140 min. K12. Chernin Entertainment 2017. Kinokulma, Oulainen. Kinocity, Pietarsaari. Rex, Kokkola.

* * * *

Hannu Björkbacka

Outi Nyytäjän vuosi alkuperäisromaanin ilmestymisen jälkeen suomentama Pierre Boullen Apinoiden planeetta (1964) kannattaa lukea, vaikka elokuvasarjassa kirjasta onkin irtauduttu. Ranskalainen Boulle sai idean ihmisten ja apinoiden konfliktiin huomattuaan eläintarhassa apinaserkkujemme inhimilliset piirteet ja sosiaalisuuden.

Apinat nousevat ehdottomaan pääosaan Matt Reevesin ohjaamassa viimeisimmässä elokuvassa Sota apinoiden planeetasta. Apinoiden planeetan synnyssä (2011) ja Apinoiden planeetan vallankumouksessa (2014) ihmiset pysyivät kertomuksen keskiössä, mutta Sota on apinoiden juhlaa. Ihmettelin useampaan kertaan elokuvan aikana, minkä ihmeen takia katson kolmatta tuntia keinoapinoiden Suurta Pakoretkeä. En silti saanut katsettani irrotettua valkokankaalle luodusta poikkeuksellisen hienosta, vetoavasta ja lähes saumattomaksi viimeistellystä seikkailusta.

Lauman johtaja Caesar (digiverhoiltu hahmo- ja ääninäyttelijä Andy Serkis) käy sisällissotaa ihmisiä vastaan. Apinoille riittäisi, että ne jätettäisiin metsän rauhaan, mutta sepä ei sovi ihmisten kapinajohtajaksi nousseelle Everstille (Woody Harrelson). Tämä käy kommandona Caesarin lähimpien kimppuun. Apinain kuningas tuntee nemesiksensä Koban hengen heräävän sisällään. Vastoin luontoaan, Caesarista tulee yksinäinen kostaja perheensä puolesta. Samalla hän jättää lauman oman onnensa nojaan, alttiiksi Everstin joukkojen hyökkäykselle.

Apinoiden planeetan sota huipentuu Caesarin uskottujen juonimaan kekseliääseen pakoyritykseen apinoille pystytetyltä keskitysleiriltä. Kiinnostava sivujuonne, loppuvaiheissa jopa ratkaiseva, on sarjan jaksoon kehitelty epidemia, sairaus, joka tarttuessaan vie ihmisiltä puhekyvyn.

Kerronta on kauttaaltaan aikansa ottavaa. Käänteisiin johdatellaan harkitusti, voimia tosikoitoksiin säästellen ja huipennuksiin luistoa ja pitoa varmistellen. Lavea, mutta hienopiirteinen, yhteyksiä pitkällä kantamalla rakentava elokuva kunnioittaa vanhakantaisena pidettyä klassista tapaa käsikirjoittaa ja ohjata. Tekijät ovat katsoneet klassikkofilmejä kolmatta Apinain planeettaa suunnitellessaan. Kaikki Matt Reevesin haastattelussa mainitsemat esimerkit ovat niitä tavanomaisia epäiltyjä, suuria sotaseikkailuja, David Leanin Kwai-joen siltaa (1957) ja kumppaneita.

Mallia on selvästi otettu, pääosin hyvässä. Sota apinoiden planeetasta on sarjansa paras, rajattoman energinen, ehtymättömän idearikas ja tasalaatuinen elokuva. Laatuisuuden sivutuotteena on silti virkamiesmäistä, huoliteltua kuivakkuutta. Liika pituus tuo mukanaan myös tarpeettomia pyöristyksiä kerrontaan. Suuret tunteet kääntyvät sentimentaalisuuteen, tyydytystä tuova täyteläisyys kylläiseen äklötykseen.

Mutta apinat ovat ihania! Caesar, oranki Maurice (Karin Konoval) ja hillittömän sivuhahmon tekevä eläintarha-apina Bad Ape (Steve Zahn) ansaitsisivat Oscarin, jos sellainen näyttelijäntaiteen ja digiefektien hybridille luotaisiin.

Ihmisistä parhaiten onnistuu lapsinäyttelijä Amiah Miller Nova-tyttönä, joka yllättävänä lisukkeena retkueeseen lunastaa paikkansa apinoita ja ihmisiä yhdistävänä puuttuvana renkaana. Woody Harrelson on pätevä isossa Everstin roolissa. Sen esikuvat ovat vain liiankin selviä. Ilmestyskirja. Nyt –elokuvan (1979) kenraali Kurz paljasta kaljua myöten on vallannut tekijöiden tajunnan, varmasti myös Schindlerin listan (1983) hullu natsipomo. Mutta Marlon Brandon ja Ralph Fiennesin rooleja on paha ylittää, joten Eversti jää tyhjän päälle.

Sotilaat ovat iskulauseita huutava massa, joka ei hetkeäkään vakuuta. Joukosta erottuu vain Preacher (Gabriel Chavarria), jonka nimi (Saarnaaja) ei saa selitystä. Preacher kokee läheltä Caesarin ja Everstin johtajuuden erot, mutta sekään ei kehitä hahmoa mihinkään näyttelijän viisaan, lempeän katseen lupauksista huolimatta.

Voi olla, että Sota apinoiden planeetoista muistetaan vuosien kuluttua parhaiten Michael Giacchinon suurenmoisesta elokuvamusiikista.

Julkaisemme kommentit tarkistuksen jälkeen nimimerkillä tai nimellä. Käytämme nimimerkkiä, mikäli se on syötetty. Tarvitsemme nimen toimituksen käyttöön kommentin julkaisemiseksi.