lauantai 19.8.2017 | 08:20
SÄÄ
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
#
la 12.8.2017 klo 06:00 0

Toimittajamme venezuelalaisessa sairaalassa: Vain vahvimmat jäävät eloon

Maija Salmi
Kello kahdelta päivällä Caracasissa sijaitsevan yksityisen sairaalan Clinicas Caracasin lääkäri Alexandra Rivero, 33, on lopettamassa työpäiväänsä.

Yksityisessä sairaalassa kiire on alkanut hellittää, sillä potilaita on yhä vähemmän. Kyse ei ole siitä, että ihmiset voisivat paremmin, vaan siitä ettei heillä ole enää varaa maksaa liian kalliiksi käyneestä hoidosta.

– Ennen asiakkaani kuuluivat keskiluokkaan. Nyt keskiluokasta on tullut köyhä. Hoidosta on varaa maksaa ainoastaan ökyrikkailla, Rivero muistuttaa.

Yksityinen klinikka näyttää parhaat päivänsä nähneeltä. Ala-aulan ikkunat on ammuttu sisään. Osa klinikan lääkäreistä on osallistunut presidentti Nicolas Maduron vastaisiin protesteihin ja hallitus on kostanut tekemällä iskun sairaalaan.

Riveron mukaan poliisit ovat heittäneet sairaalan synnytysosaston sisään kyynelkaasupommeja samaan aikaan, kun naiset ovat synnyttäneet. Riveron kollega on pidätetty hänen yrittäessään puuttua asiaan.

– He eivät kunnioita enää mitään, Rivero toteaa.

Nuori lääkäri on vihainen ja haluaa kertoa asioista silläkin uhalla, että hän voi joutua vaikeuksiin puhumalla toimittajalle.

Rivero on gynekologi ja synnytyslääkäri, joka työskentelee yksityisen klinikan lisäksi myös valtion ylläpitämässä sairaalassa. Hän on nähnyt, miten pula lääkkeistä ja sairaalatarvikkeista tappaa ihmisiä.

– Täällä vallitsee viidakon laki. Ainoastaan vahvimmat eli rikkaimmat jäävät eloon.

Rivero vertaa Venezuelan nykytilaa Ruandaan sisällissodan aikana.

– Vielä 1970-luvulla Venezuela oli kuuluisa ensiluokkaisesta sairaanhoidosta. Nyt olemme kuuluisia siitä, että virtsatieinfektio voi koitua kuolemaksi. Antibiootteja ei ole, ja jos niitä jostain onnistuu vielä saamaan, ne ovat Intiasta ja kehitysmaista tuotuja tehottomia halpaversioita. Kaikkiin vaivoihin määrätään samaa, saatavilla olevaa tuotetta.

– Me lääkärit tiedämme jo reseptiä kirjoittaessamme, ettei lääkkeestä ole mitään hyötyä ja kehotamme potilaita matkustamaan Panamaan tai Kolumbiaan kunnollisten lääkkeiden perässä, Rivero sanoo.

Lääkepula näkyy sairaalan alakerrassa sijaitsevassa apteekissa. Apteekin nimi on ironisesti Farmatodo eli suomeksi ”kaikkia lääkkeitä”. Nyt apteekin nimen voisi muuttaa ”Farmanadaksi” eli suomeksi "ei mitään lääkkeitä". Rivero kokeilee onneaan ja kysyy insuliinia, verenpainelääkkeitä ja ennen helposti saatavilla ollutta yleisantibioottia. Farmaseutti pudistelee päätään ja käskee lähtemään Panamaan. Lääkkeitä ei ole, eikä niitä odoteta edes saapuvaksi.

Hiv-lääkkeet ovat loppuneet jo aikoja sitten. Niitä on turha edes kysyä.

Karu todellisuus paljastuu, kun seuraavana päivänä Rivero vie minut valtion sairaalaan. Maternidad de la Concepcion -sairaala on kuin Helsingin kätilöopisto tai naistenklinikka, täällä on syntynyt suurin osa caracasilaisista.

Nyt täällä kuolee suuri osa kaupunkiin syntyvistä lapsista.

Pääsen sairaalaan lääkäriksi pukeutuneena, sillä sairaalan todellisuutta ei ole tarkoitettu toimittajan silmille. Peitetarinan mukaan olen ulkomaalainen lääkäriopiskelija, joka haluaisi tulla harjoitteluun sairaalaan. Sairaalan johtaja, chavistien tukija, ottaa minut avosylin vastaan. Hän kysyy, voisinko aloittaa heti.

Sairaalaan käytävällä lojuu verinen mytty. Se on noin kuudennella kuukaudella abortoitu epämuodostunut sikiö. Lapsen äiti toipuu koettelemuksesta rikkinäisellä sairaalasängyllä.

– Epämuodostumat ovat lisääntyneet, koska äidit eivät saa tarpeeksi foolihappoa, Rivero sanoo.

Kun jatkamme kierrosta, yhdellä sängyllä makaa 15-vuotias tyttö. Hän on synnyttänyt keisarinleikkauksella kaksoset. Tyttö kärsii kivuista ja katsoo minua lapsenkasvoillaan.

– Koska ehkäisypillereitä ei ole enää saatavilla, teiniraskaudet ovat räjähtäneet käsiin. Joskus tapaan 17-vuotiaita, jotka synnyttävät kolmatta lastaan.

Vakava tilanne on myös 30-vuotiaalla Grecialla, jolla on raskausmyrkytys eli korkea verenpaine.

Grecian verenpaine on niin korkea, että hän tarvitsisi Aldomet-nimistä lääkettä.

– Serkkuni toi lääkettä Panamasta, mutta nyt annostusta nostettiin eikä lääke riitä enää kuin muutamaksi viikoksi, Grecia sanoo.

Hän on potilaista ainoa, joka ei pelkää kertoa nimeään kuullessaan, että vierailija onkin toimittaja.

Lapsen pitäisi syntyä vasta reilun kahden kuukauden päästä.

– Grecia kuolee, siitä ei ole epäilystäkään, Rivero sanoo.

Haluatko auttaa? Suomessa asuvat venezuelalaiset ovat perustaneet Apua Venezuelaan -ryhmän, joka kerää lahjoituksia toimitettavaksi Venezuelaan. Ryhmä löytyy Facebookista ja Twitteristä.

Julkaisemme kommentit tarkistuksen jälkeen nimimerkillä tai nimellä. Käytämme nimimerkkiä, mikäli se on syötetty. Tarvitsemme nimen toimituksen käyttöön kommentin julkaisemiseksi.