UUTINEN | KP24

Vuorovaikutusta draaman keinoin

To 17.8.2017 klo 11:56
Kokkolan kaupunginteatterin näyttelijä Irina Parviainen ja teatterikuraattori Esko Tynkkynen ovat räätälöineet draaman keinoja hyödyntävän koulutuspaketin vuorovaikutuksen kehittämiseen ja vahvistamiseen työyhteisöissä. Vuorovaikutustaidot myönnetään työelämässä tärkeäksi osaksi kokonaisuutta.

– Vuorovaikutustaitoja tarvitaan kaikessa: työssä, yhteisöissä, parisuhteessa, asiakastilanteessa. Kaikki me voimme niitä kehittää, Parviainen muistuttaa.

Parviainen ja Tynkkynen painottavat, että hyvä vuorovaikutus parantaa työilmapiiriä ja työhyvinvointia. Työnantajan kannalta parasta tietysti on, että se kehittää samalla myös tulosta.

Koulutuksessa draamaa käytetään työvälineenä vuorovaikutustaitoja harjoitettaessa. Luennon sijaan koulutuksen pääpaino on oman kokemuksen kautta oivaltamisessa.

– Ei siis ole kalvosulkeisia, joista ei jälkeenpäin muista kuin pääotsikot, jos niitäkään. Ei myöskään ääripäätä eli norsupalloilua elämyspuistossa, jossa on päivän hauskaa, mutta asiaa ei ehkä sisäistetä eikä se siirry arkeen, Parviainen toteaa.

– Draaman keinoin haetaan kehollista tuntemusta, joka kiinnittyy ja josta jää mielikuva, Tynkkynen jatkaa.

Vaikka koulutuksessa käytetään draamaa apuna, sitä ei tarvitse jännittää. Kolmituntinen kokonaisuus ei sisällä rankkoja fyysisiä suoritteita, siinä ei tarvitse näytellä eikä tarvita erityistaitoja.

– Yksin ei tarvitse olla ”katsottavana”. Pääpaino on yhdessä tekemisessä eli harjoitteet ovat enimmäkseen pari- tai ryhmätehtäviä, Tynkkynen kertoo.

Parviainen toteaa, että apuna käytetään forum-teatterin keinoja. Forum on soveltava ja yleisöä osallistava teatterimuoto.

– Me asetumme katsottavaksi – esitämme vuorovaikutustilanteita, joita osallistujat saavat korjata. Jos niin haluaa, voi tulla itse näyttämään, miten pitäisi toimia tai sitten vain sanallisesti kertoa, Tynkkynen selvittää.

Vuorovaikutuskoulutukset toteutetaan tilaajan omissa tiloissa.

Molemmat kouluttajat ovat toteuttaneet erilaisia draama- ja vuorovaikutuskoulutuksia jo usean vuoden ajan.

– Niitä olemme tehneet työn ohessa. Hienoa, että nyt saimme koulutuksen teatterin repertuaariin. On tärkeää, että teatteri tarjoaa muutakin kuin esitystoimintaa, Parviainen kiittelee.

Molemmat vakuuttavat, että koulutusten suunnittelu ja toteuttaminen antavat myös omaan työhön potkua.

– Tämä on samalla oman työvälineen huoltoa ja putsausta. Näiden asioiden miettiminen auttaa myös hahmottamaan rooliaan toisesta näkökulmasta, Parviainen toteaa.

– Ja kyllähän näyttelijän työssä tarvitaan erityisesti vuorovaikutustaitoja. Eniten tietysti improissa, joissa täytyy olla aidosti läsnä ja kuunnella toista, Tynkkynen jatkaa.

Draamasta rakentavaan vuorovaikutukseen -koulutuksen voi tilata teatterilta. Aikoja on rajallisesti, koska esityskausi alkaa syyskuussa ja molemmat kouluttajat ovat kiinni muun muassa Kujakatti Antero –näytelmässä.

– Aikoja kannattaa siis kysellä mahdollisimman pian. Sovittelemme niitä sitten harjoitusten ja esitysten lomaan.

Karvahousut jalkaan ja Eskosta tulee Antero

Maisa Järvelä

Kujakatti Antero palaa teatteriin parin vanhankaupungin kujilla viettämänsä kesän jälkeen. Ensimmäisen teatteriversion teki kolme vuotta sitten Eeva-Leena Järven idean pohjalta Leena Nygård. Kesäkatin seikkailut käsikirjoitti Irina Parviainen kuten myös nyt Katariinan kamariin palaavan Anteron tarinan.

Koko ajan Anterona on ollut Esko Tynkkynen ja Korppuna Irina Parviainen. Tällä kertaa kolmanneksi tulee Outi Kärpänen.

Parviainen nauraa, ettei Anteron roolia voisi kenellekään muulle ajatellakaan.

– Lapset tuntevat Eskon Anteroksi siviilivaatteissakin.

Ei Tynkkynen itsekään halua luopua hauskasta roolistaan. Hän vetää mielellään jälleen karvahousut jalkaansa ja alkaa katsella elämää kissan näkövinkkelistä.

– Olen tykästynyt Anteron hahmoon. Roolissa on jotain herttaista ja kivaa. Siinä voi katsella maailmaa uteliaan kissan silmin.

Vanhankaupungin kujilla seikkaillessaan Antero ja kaverit puhuivat myös ruotsia. Kaksikielisyys tuli mukaan yleisön pyynnöstä toisena kesänä. Kaksikielisyys jatkuu nyt Katariinan kamarissakin.

– Tärkeää on, että jokainen lapsi voi tulla katsomaan esitystä riippumatta, minkä kielen on ensimmäiseksi oppinut. Lapset ovat onneksi kielellisesti joustavia eivätkä ole turhan tarkkoja oikeellisuudesta, Parviainen kiittelee.

Neristanin kujilla esitys oli hyvin toiminnallinen. Samanlaisena sitä ei voi toteuttaa sisätiloissa.

– Joudumme luopumaan kujilla kulkemisesta, mutta sen sijaan saamme teatterin keinot täydennykseksi.
#
Fingerpori