UUTINEN | KP24

Tanssiteatteri Tsuumin Kake itseään etsimässä

Ma 13.11.2017 klo 06:00 [päivitetty ma 14:57]
Tanssiteatteri Tsuumi: Kake² - Tähtisumussa. Ohjaus Matti Paloniemi, musiikki Hannu Oskala. Rooleissa Reetta-Kaisa Iles, Tuomas Juntunen, Sampo Kerola, Salla Korja-Paloniemi, Jarno Tastula ja Janne Teivainen. Esitys 7.11. Aleksanterin teatterissa.

Anni Saari

Tanssiteatteri Tsuumi jatkaa uudella teoksellaan vuonna 2015 ensi-iltansa saaneen Kake- tiellä tähtiin -teoksen tarinaa. Bändiin on liittynyt yksi uusi jäsen, mutta muuten lavalla nähdään samat hahmot kuin ykkösosassa. Jos ensimmäisessä Kakessa keskityttiin bändin jäsenten välisiin suhteisiin, nyt kärkenä on yksilö, ja yksilö maailmassa. Esityksessä käsitellään suomalaisuutta, identiteettiä ja etenkin sukupuolta, sen kokemusta ja ilmaisua.

Kake² sisältää paljon musiikkia. Esitys ei herättele katsojaa, vaan kierrokset ovat heti korkealla 6-henkisen bändin alkaessa soittaa. Nyt ei olla vain Finnhits-maailmassa, vaan Hannu Oskalan säveltämässä musiikissa kuuluvat niin punk- kuin konemusiikkivaikutteetkin.

Bändi soittaa lavan takaosassa, ja tanssi tapahtuu etuosassa. Lavalla ei ole mitään muuta. Kaikki esiintyjät soittavat, mutta Jarno Tastula ja Janne Teivainen hoitelevat musiikin silloin, kun muut tanssivat.

Liikeilmaisu alkaa kertomuksella lapsuudesta ja iltarukouksen oppimisesta. Poika oppii, että kaikille uskonnollisuus ei ole samanlainen, turvallinen kokemus. Näin päästään miesten painiin, ja silloin lavalla painivat läheisyys, seksuaalisuus ja väkivalta ja kysymys siitä mikä on hyväksyttyä.

Tässä esityksessä mies ja nainen ovat parina lavalla yhdessä vain vähän. Kake²:ssa on enemmän miesten yhteistanssia, naisten yhteistanssia ja yksilötanssia. Jo ensimmäisessä Kakessa esitelty kappale Kielletyt tunteet on tässäkin mukana, ja seksuaalisuuden patoamisen kipuilua on etenkin Reetta-Kaisa Ilesin soolossa. Erityisen hieno on Sampo Kerolan soolotanssi, jossa alushameeseen ja polvisukkiin pukeutunut Pera 77 tekee kovin kömpelöä liikettä, kunnes kaveri tulee ottamaan häneltä saappaat pois. Keventäähän se, kun saa olla vapaasti sitä mitä on.

Käsiohjelmassa esityksen sanotaan olevan "episodimainen kurkistus aikaamme". Videoprojisioissa nähdään Suomen leijona erilaisissa tilanteissa ja Suomen taiteen kultakauden teoksissa. Lavalla Kake² luotaa lähihistoriaa 1990-luvulta alkaen. Siinä kysytään, mikä on Suomen rooli Saksan johtaman lännen ja Venäjän johtaman idän välissä.

Usko huikeaan tulevaisuuteen EU:hun liittymisen myötä näkyy rave-tanssikohtauksessa, jossa musiikkina on hieno Rammstein-pastissi. Tanssi saa äkkinäisen ja karskin lopun, ja maasta on noustava etsimään omaa identiteettiä. Se ei löydy idän joukkovoimasta, mikä tulee todistettua kohtauksessa, jossa turkkeihin pukeutuneet tanssijat laulavat a cappellana kovin Ultra Bra:n tyylistä kappaletta.

Se omin löytyy kansantanssin liikekielestä. Ja kuinka luonnolliselta vaihtoaskelet, paripyörinnät ja muut perinteiset liikkeet lavalla näyttävätkään. Matti Paloniemen koreografiassa ei silti ole mitään perinteistä. Tanssijoiden liike lavalla on teoksen kokonaisuuden palveluksessa, ja siinä pohditaan Suomea juuri nyt. Ehkä ajankohtaisimmassa kohtauksessa naistanssijat puhuvat häirinnästä ja naisten asemasta. Se on hauska ja sen esiin nostamat asiat valitettavan totta, mutta kohtaus on esityskokonaisuudesta irrallinen.

Kake² on toki muutenkin esitys, jossa ei ole juonta, vaan teemat tulevat näkyviin kohtauksissa eri tavoin. Ne eivät edes lopussa kiteydy kristallinkirkkaaksi sanomaksi. Tämä jättää hiukan sekavan ja hämmentyneen olon, mutta se ei oikeastaan ole moite. Jostain syystä kansantanssi- ja musiikkitaustan omaavat taiteilijat, kuten Matti Paloniemi, onnistuvat juuri nyt kuvaamaan tätä aikaa kaikista uskottavimmin. Kake²: kuva Suomesta on rujo ja paljas, siitä huolimatta, että esitys on katsojalle varsin viihdyttävä. Alussa ja lopussa kuullaan laulu, jonka kertosäkeessä lauletaan: "alastomana me emme ole mitään".

#
Fingerpori